Tommi seikkailee Aurajoentiellä - Nautelankosken museo, Lieto

Puolipilvinen päivä ja tieto Aurajoentien päällystystyön alkamisesta saivat mielen aurinkoiseksi. Seuraava pysähdyspaikka on Liedossa, Nautelankosken museolla.

Aina puhutaan, että Suomi on kansakuntana nuori. Mikä pitääkin paikkansa, mutta asuinpaikkana tämä on ollut jo kivikaudesta alkaen. Juuremme löytyvätkin kovasti kaukaa menneestä. Alueeseen kuuluukin myös kivikauden aikainen Kukkarkosken kalmisto ja asuinpaikka, jonka löytöjä voi ihailla Lauri Nautelan museossa.

Uudessa museorakennuksessa onkin kauniisti esiin asetettua muinaista historiaamme. Itseäni miellyttivät upeasti luodut pienoismallit, jotka kytkivät esineet aikakauden asumiseen ja elämiseen.

Museossa on myös vaihtuva taiteilijoiden näyttelytila – tällä hetkellä siellä esillä on Eva Brander (keramiikkaa) ja Eija Tähkäpää (PApeRIkenkiä) tuotantoa.

Unohtamatta tietenkään museon ja koko alueen mahdollistajan Lauri Nautelan keräilykokonaisuuksia muinaishistoriasta lähihistoriaan asti.

Myllärintupa

Myllärintuvassa on myös upea pienoismalli rakennuksen alkuperästä sen aikaisen tyypillisen umpipihan yhtenä rakennuksena.

Myllärintupa eli Jonkarin tupa eli Liedon kotiseutumuseo, siirrettiin Nautelankoskelle vuonna 1992. Se on alunperin 1700-1800 luvuilla rakennettu varsinaissuomalainen asuinrakennus, väentupa, joka on ollut osa Hakulan kylän Jonkarin taloa.

Mylly

Tuoreempaa historiaa edustaa taasen koskesta voimansa saava iso myllyrakennus.
Nautelankosken eli Kukkarkoskessa olevasta myllystä on mainintoja jo 1400-luvulta asti.

Nykyisen harmaakivisen myllyn rakennutti vuosina 1806-07 Nautelan kartanon silloinen omistaja, entinen maaherra Ernst Gustaf von Willebrand.

Nautelankoski

Koski itsessään on jo pysähtymisen arvoinen nähtävyys.

Koskialueen rantalehdot on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi, johon voi tutustua polkua pitkin. Polku tarjoaakin erinomaisen mahdollisuuden nähdä veden voima ja alajuoksulla sen tyyni kauneus.