Auringonpaiste tulee jo läpi ajovarusteista ja on aika pysähtyä jäähylle. Liedon kohdalla näkyy oikealla puolella iso valkoinen rakennus jo kaukaa. Pihaan parkkiin ja äkkiä sisälle.
Vanha meijerirakennus on kunnostettu kaksoiskäyttöön: Ylhäällä on seitsemän asuntoa ja alakerta on pyhitetty yrityksille.
Knoppitietona: Valion Aura-juusto juontaa juurensa tähän rakennukseen ja vuoteen 1933.
Kahvila Namia, Lieto
Kuumasta auringonpaisteesta on ilo siirtyä raikkaan viileään kahvilaan, Kahvila Namiaan.
Valkoiset jyhkeät kiviseinät ja korkealla oleva katto pitävät sisätilat ihanan viileinä. Kello lähestyy kahtatoista ja kahvilan pöydistä pursuaa iloinen pulina.
Paikka on perinteinen kahvila, eikä siis tarjoa lounasta, mutta sen sijaan erinomaisen valikoiman kahvia, teetä ja monenlaista leivonnaista kakuista korvapuustiin.
Leipomukset ovatkin iloisesti asiakkaita palvelevan Eini Kilpeläisen omaa käsialaa.
Pakastealtaalta löytyy myös Isontuvan suussa sulavaa jäätelöä.
Kahvilan paikanvalinta oli aikoinaan ollut napakymppi, sijaitseehan se suoraan matkailutien ja Lietoon vievän tien risteyksessä.
Einin alussa uumoileman kevyemmän yrittäjyyden sijasta on toiminnasta tullut kokopäiväinen työpaikka. Kahvilan sulkiessa ovet neljältä, tarkoittaa se monasti valmistautumista illan kokous-, palaveri, yms. tilaisuuksien kestitykseen. Tai tilaupalveluna kakkujen ja muiden leivonnaisten valmistukseen.
Pitkistä päivistä huolimatta haastateltava Eini hymyilee ja juttelee leppoisasti paikan historiikista ja nykypäivästä. Ei ihme, että asiakkaita riittää ja tunnelma on leppoisa.
Jos siis sinäkin olet ajelemassa arkisin välillä 830-1600 seudulla, niin poikkea kaffeelle – Lämmin suositukseni.
Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto
Haastattelun, kuvien ja kahvihetken jälkeen on aika siirtyä avoimesta ovesta täysin toisenlaiseen ilmapiiriin: Tilaan, jossa kaikki seinäpinnat ovat piilossa kahviaiheisten esineiden ja kylttien takana.
Tässä tilassa tiivistyy kahvin koko suomalainen historia. Monelle vähän aikuisemmalle ihmiselle se onkin ihanien muistojen ihmemaa.
Löytyy mummolan kahvimylly, prännäri, peltiset kahvipurkit, selviää mikä on sokeritoppa, mitä oli korvike ja sikuri.
Ja jos mikä tahansa asiaan liittyvä jää vaivaamaan mieltä, paikalta löytyy elävä historiankirja, Vilkkimäen kahvimuseo ry:n puheenjohtaja Seppo Louhivuori.
Kannattaakin käydä ostamassa kupillinen kuumaa Namian puolelta ja istahtaa sitten museoon kuuntelemaan yllättäviäkin yksityiskohtia suomalaisen kahvikulttuurin historiasta.
Aikaa siellä voisi käyttää paljon paria kahvikupillista pidempäänkin. Niin mielenkiintoisia tarinoita aiheesta saa kuullakseen.
Monasti siellä käykin linja-autolastillisia ihmisiä kuuntelemassa esittelyjä, enkä yhtään ihmettele. Ainakin itseäni kiinnostaa aina kaikki pienet yksityiskohdat, jotka värittävät isompaa kokonaiskuvaa.
matkapaahdin hankintamatkoille.
Itselleni mieleen jääneimmät näyttelyesineet olivat Suomen ensimmäinen kuluttajien varttikilon myyntipaketti ja turkulaisen kahvihistorian mainoskyltit.
Taidanpa poiketa toistekin, niin paljon jäi vielä kerrottavaa kuulematta.
Kiitokset
Kahvila Namia, Eini Kilpeläinen
https://www.kahvilanamia.fi
Vilkkimäen kahvimuseo ry, Seppo Louhivuori
https://kahvimuseo.wixsite.com/vilkkimaenkahvimuseo
