Kesän aikana Tommi seikkailee Aurajoentien maisemissa ja tutustuu eri kohteisiin.
Hyvää pohjatietoa ja näkemystä sain käymällä tutustumassa Taikayöntien matkailutiehen.
Retki hyvässä porukassa ja hyvien oppaiden kanssa siitä sukeutui erinomainen päiväretki.
TAIKAYÖNTIE
Tuli mahdottoman hyvä tilaisuus tutustua toiseenkin matkailutiehen, eli Taikayöntiehen, opastetusti. Tällä kertaa tosin bussilla ja hyvä niin, vaikka keli oli ihanan aurinkoinen, oli lämpötila sangen hyisissä lukemissa. Taikayöntie yhdistää Huittisten, Punkalaitumen ja Urjalan, seuraillen upeita jokivarsimaisemia. Matkan varrella on moninaisia katseenkestäviä kyliä, rakennuksia, siltoja ja sitä jokivartta.
Länsi-Suomen opisto
Matka alkoi osaltani sopivasti Aurajoentien päästä, eli Oripäästä ja ensimmäinen pysähdys oli Suomen vanhin suomenkielinen kansanopisto Länsi-Suomen opisto.
Opisto on perustettu vuonna1892 ja opetus on ollut laadukasta: Päätellen siitä, että presidenttimme Risto Ryti aloitti siellä koulutiensä
Huittisten museo
Hyvän, opistolla nautitun aamiaisen jälkeen matkamme jatkui Huittisten keskustassa sijaitsevaan museoon. Jos opisto oli upeaa historiallista puurakentamista, niin museo oli sitten jykevyyden esikuva suunnattomista kivenjärkäleistä rakennettuna. Tämän jykevyyden taustalla oli rakennuksen alkuperäinen käyttötarkoitus: Olla yhteisenä viljan varmuusvarastona – kivihän ei tunnetusti ole kovin herkkä palamaan, eikä hiiretkään siitä ihan hetkessä pääse läpi.
Esineistö oli yllättävän monialainen, sisältäen tietenkin paikallisen oman pojan, Risto Rytin esineistöä. Itseäni eniten sykähdytti yläkerran patsaat, Mannerheimin ratsastajapatsas kilpailutyöstä Suomen metalliraha- ja kunniamerkki suurennoksiin.
Ja Minna Canth – oli sekä kuuluisa, että edukseen patsaanakin.
Mäenpään työväentalo
Punkalaitumella kiivettiin bussilla mäen päällä sijaitsevalle Mäenpään Työväentalolle. Jälleen tuli huomattua, että entisinä aikoina osattiin tehdä sekä isoa, että näyttävää, rakennusta.
Vuonna 1908 rakennettu talo on nähnyt elämää monelta kantilta ollen aikansa mm. kirkkona ja vankilana. Pääosan ajastaan se on kuitenkin toiminut työväentalona, teatterina, tanssilavana ja elokuvateatterina. Jälkimmäisenä se aloitti jo vuonna 1944 ja elokuvatoiminta päättyi vasta vuonna 1973.
Onneksi Suomesta löytyy vielä osaamista pikkuisen vanhemman projektorin huoltoon ja käyttämiseen, jotta nykyisin kahden vuoden välein järjestettävillä elokuvafestivaaleilla pääsee katsomaan vanhoja kotimaisia 35 mm elokuvia aidossa ympäristössä.
Talonpoikaismuseo Yli-Kirra
Lyhyen bussi-istumisen jälkeen siirryimme jälleen menneisyyteen aina 1800-luvulle asti. Saavuimme Yli-Kirran talonpoikaismuseoon. Parhaan aikamatkakokemuksen saa, kun käy paikassa heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Silloin järjestetään Kaikkien Aikojen Maatalousnäyttely. Pienempimuotoisena paikan tunnelman pääsee toki kokemaan muulloinkin.
Rakennuskanta on todella runsas ja alue onkin palautettu entiseen loistoonsa hirmuisella vapaaehtoistyön määrällä. Tähän paikkaan liittyy niin paljon historiaa, että kehotan lämpimästi käymään kuuntelemassa siitä lisää paikan päällä.
Ja niin, sokerina pohjalla jotkut saattavat tunnistaa paikan myös ”Koiramäen talona” ja tunnistavat sen aivan oikein. Kunnaksen pariskunta on piirtänyt teoksensa juurikin tuolla.
Nuutajärven Lasikylä
Matkan viimeisenä etappina oli suomalaisen lasin koti, Nuutajärven Lasikylä (1793).
Jälleen paikan pitkä ja mielenkiintoinen historia oli huisaa kuunneltavaa. Samoin oli hienoa kuunnella, mitä kaikkea siellä on tapahtunut parin viime vuoden aikana ja voinkin sanoa, että tuleva kesäkausi -24 tarjoilee varmasti mielenkiintoisen kokemuksen kävijöille.
Yhtenä vinkkinä, Oiva Toikan lintujen palaaminen kotipesäänsä (knoppitietona: Niitä on noin 400 erilaista) Lintukotoon.
Näkeminen ja kokeminen onkin ollut kantava idea uudistuksissa – ja se todellakin näkyy.
Mitä jäi mieleen
Runsaudenpula ehdottomasti.
Jokainen nähty paikka tarjosi niin paljon enemmän, kuin mitä aika antoi myöden. Jos ei aikaisemmin ole kiinnostunut historiasta, niin tämän jälkeen sitä on aivan varmasti.
Nykyisenä kiireen aikakautena onkin hyvä koukata matkailutielle, pysähtyä katsomaan ja kokemaan aivan erilainen maailma. Aina oppii jotain uutta ja jos ei muuta, niin syke ainakin laskee kiire asennosta leppoisaan – mikä on ihan terveydellekin hyvä asia.
Haluaisin myös lisätä, että kaikki nuo paikat, esineet ja esittelyt ovat vaatineet lukemattomia tunteja pyyteetöntä talkootyötä. Sydämellinen kiitos omalta osaltani teille kaikille, jotka olette olleet osaltanne edesauttamassa näiden huikeiden kokemusten synnyssä – Kiitos!
Kiitokset keille se kuuluu
Kiitos retken järjestäneille tahoille – Teitte retkestä ikimuistoisen!
Samoin kiitos kaikille kohteiden esittelijöille ja ylläpitäjille – Sen huomaa, kun on sydämellä mukana tekemisessä!
Kohteiden nettiosoitteet
Taikayöntie https://taikayontie.fi/
Länsi-Suomenopisto https://www.lansisuomenopisto.fi/
Huittisten museo https://www.huittinen.fi/palvelut/kulttuuri_ja_vapaa-aika/huittisten_museo https://www.facebook.com/profile.php?
Mäenpään Työväentalo https://www.facebook.com/profile.php?id=100067495428541
Talonpoikaismuseo Yli-Kirra https://www.koiramaentalo.fi/
Nuutajärven Lasikylä https://nuutajarvi.fi/
@lsopisto @huittistenmuseo @ylikirra @nuutajarvenlasikyla @huittistenkaupunki @punkalaitumen_kunta @luonnollisestilaitumella @urjalankunta @visiturjalavirallinen #taikayöntie #aurajoentie @aurajoentie #TommiSeikkaileeAurajoentiellä