Koskien ja myllyjen virtaa

Aurajoen tarinareitit kutsuvat seikkailemaan, tutkimaan ja nautiskelemaan kansallismaisemaan. Turusta Oripäähän Aurajoen länsirantaa kulkevan Aurajoentien pituus on noin 70 kilometriä. Jo keskiajalta tunnettu kulkureitti on koko matkaltaan kansallismaisemaa ja valtakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä. Jokivarren matkailutien varrella on kymmeniä kiinnostavia maisema-, kulttuuri- ja luontokohteita sekä monipuolisia palveluita.   

Kansallismaiseman läpi kiemurteleva Aurajoki on tunnettu koskistaan ja jokivarteen rakennetuista myllyistä, sahoista sekä tehtaista. Koskivoimaa hyödyntäneet tuotantolaitokset ovat tärkeä osa joen historiaa ja kulttuuriperintöä. 

Aurajoella on yksitoista isompaa koskea, joista alin on Turun Halistenkoski. Jyrkin pudotus ja pisin koski löytyy Nautelankoskelta Liedosta. Myllyjen kukoistuskautta oli 1800-luku, jolloin mylly löytyi lähes jokaisesta Aurajoen ja sivujoen koskesta. 1900-luvulla höyrymyllyt alkoivat syrjäyttää vesimyllyjä ja 1960-luvulle tultaessa myllytoiminta loppui Aurajoella.  

1800-luku oli myllyjen kukoistuskautta. Silloin mylly löytyi lähes jokaisesta Aurajoen ja sivujoen koskesta. 1900-luvulla höyrymyllyt alkoivat syrjäyttää vesimyllyjä ja 1960-luvulle tultaessa myllytoiminta loppui Aurajoella. Vuoden 1966 suurtulva oli monelle myllylle se viimeinen isku. Tulva rikkoi myllypatoja ja vaurioitti myllyrakennuksia. Jokivarressa on kuitenkin säilynyt muutamia entisöityjä myllyrakennuksia.  

Kevään 1966 suurtulva tuhosi myös Koskelankosken myllyrakenteita, mutta ne on entisöity. Mylly on yksityisomistuksessa ja sitä voi ihailla matkailutieltä. Kuva Olli Järvenkylä. 

Oripäästä alkunsa saava Aurajoki virtaa ensin hyvin kapeana purona ja myöhemmin leveämpänä jokena 70 kilometrin matkan Turkuun ja Saaristomereen. Matkallaan joki kulkee tasaisen varsinaissuomalaisen maiseman halki. Sen varrelle jäävät Oripään, Pöytyän, Auran, Liedon ja Kaarinan kunnat.  

Savesta sameavetinen Aurajoki on melko vaatimaton vesiväylä verrattuna Euroopan ja Suomen valtavirtoihin. Se ei pärjää niille pituudessa, virtauksessa eikä valuma-alueen koossa. Kartallakin Aurajoen merkkinä on varsin vaatimaton ja ohut viiva.  

Suurimman osan vuodesta Aurajoki virtaa rauhallisena halki kansallismaiseman. Kuivina ja kuumina kesäkuukausina vedenpinta laskee huomattavasti ja jokiuoma voi olla paikoin melko vähävetinen. Ärhäkämmän puolen joen luonteesta voi kokea keväisin lumen sulettua ja jäiden lähdettyä. Joki tulvii ja näyttää voimansa. Ilmastonmuutoksen myötä myös syys- ja talvitulvat tullevat yleistymään. Tästä on esimerkkinä marraskuussa 2024 koettu melkoinen vedenpaisumus. 

Aurajoen vesistöalueelta laskee pääuomaan useita jokia ja puroja. Joen merkittävimmät sivujoet ovat Vähäjoki, Savijoki, Järvijoki ja Kaulajoki. Oripään ja Saaristomeren välillä Aurajoessa on 11 isompaa koskea. Kaiken kaikkiaan Aurajoen vesistöalueella on lähes 30 koskea. Näyttävin näistä on Liedon Kukkarkoski eli Nautelankoski. Sillä riittää pituutta noin 600 metriä ja putouskorkeus on 17 metriä. Se on moninkertainen muihin Aurajoen koskiin verrattuna. Näyttävimmillään Nautelankoski on kevättulvien aikaan. 

Koskista Turussa sijaitsee vain Aurajoen alin koski, Halistenkoski. Liedosta löytyvät Nautelankosken lisäksi Vääntelän- ja Vierunkosket sekä aivan Auran kunnan rajalla sijaitseva Leinakkalankoski. Auran puolella ovat Leppäkoski, Hypöistenkoski ja Pöytyän kanssa “jaettu” Kuuskoski. Pisimmän matkan Aurajoki virtaa Pöytyän kunnan alueella ja siellä ovat ylävirtaan mennessä Riihikoski, Kolkkistenkoski ja Koskelankoski. Oripään alueella joki valuu vielä varsin kapeana ja rauhallisena. Varsinaisia koskipaikkoja ei ole.